Lasten harrastaminen ei saa olla varallisuuskysymys

Kuten me kaikki jo tiedämme, parinkymmenen vuoden päästä liikuntaa harrastaa vain liikkuvien ja varakkaiden vanhempien lapset; -ellei sitten Suomi ole valmis muutokseen.

Tämä ikävä ennuste pohjautuu siihen muutokseen, mitä edellisen 20 vuoden aikana on tapahtunut. Koululuokkien työrauha on heikentynyt, tottelemattomuus kasvanut, liikkumattomuus on jo huolestuttavalla tasolla sekä opiskeluhalut ovat laskeneet. Näistä johtuen syrjäytyneisyys, mielenterveysongelmat ja jopa lasten rikollisuus ovat päivän polttavia ongelmia. Ratkaisu ongelmiin saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan.

Kaupungin koulujen yhteydessä tai läheisyydessä on useita minikenttiä, tyhjiä luokkia sekä liikuntasaleja ja kouluissa on satoja virikkeitä kaipaavia lapsia. Ehdotan, että nuo tilat täytetään iltapäivisin matalan kynnyksen harrastetoiminnalla. Tuodaan välineet ja annetaan yksinkertaisia haasteita: suorituspaikkoja, kisailua, luovuustehtäviä, ongelmia, pelejä. Kyseessä voi olla liikunta, mutta alue pitäisi avata myös kaikelle muulle harrastustoiminnalle 14-16.00 välillä. Illalla onkin sitten aikaa perheelle, kavereille ja läksyjen tekoon, poissulkematta aktiiviharrastajien omia kerhotoimintoja.

Kuka toiminnan sitten järjestää? Ei ainakaan opettajat, jotka ovat jo nyt täystyöllistettyjä. Itse asiassa he saavat tästä toiminnasta suuren hyödyn, koska lapset tulevat kouluun virkeämpinä sekä innokkaampina, sillä iltapäiväharrastuksiahan voi treenata myös välitunneilla!

Uskon, että urheilu-, kulttuuri-, musiikki-, taide- ja muut järjestöt olisivat valmiita tarjoamaan toimintaa iltapäiviksi, sillä matalan kynnyksen harrastajista voi aina kuoriutua vanhempana lajin aktiivi. Eikä kaupungin imagolle olisi varmasti haittaakaan, jos noista parista tunnista maksettaisiin järjestölle tai nuorelle vetäjälle pieni palkkio? Isommassa kuvassa haluaisin nähdä kerhojen vetäjinä myös senioreja. Varsinkin rikkonaisten ja hajanaisten perheiden nuorille olisi antoisaa saada kokeneelta muusikolta, puusepältä, nuoriso-ohjaajalta tai vaikkapa valmentajalta lämminhenkistä ohjausta harrasteen parissa.

Tätä lukiessasi muistutan kuitenkin, että vaikka puhun harrasteista, ne eivät ole itseisarvo. Lopputulemana harrastava lapsi ei syrjäydy, pysyy terveempänä niin fyysisesti kuin henkisestikin ja hän oppii harrastuksensa kautta laittamaan itselleen tavoitteita. Joskus ne tavoitteet toteutuvat, joskus taas on tehtävä uusia suunnitelmia; harrasteet opettavat kestämään elämän ylä- ja alamäet!

 

Talous ja turvallisuus pääteemoina – nuoria ei saa unohtaa!

Eduskuntavaalien puhutuimmat asiat ovat odotetusti taloutemme kääntäminen kasvuun sekä kansalaistemme turvallisuus.

Olen teemoista 100 prosenttisesti samaa mieltä. Velkataakan kasaaminen tuleville sukupolville on edesvastuutonta. Kansan pitää tuntea, että työnteko on kannattavaa ja isommasta työpanoksesta jää selkeästi enemmän rahaa käteen.

Venäjän hyökkäyssodan myötä olemme lähes yksimielisesti valmiita Natoon, mutta turvallisuus tarkoittaa myös monia muita painopisteitä. Maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä pitää vahvistaa ja rajojamme on valvottava tarkemmin. Tarvittaessa rikolliset täytyy pystyä palauttamaan maastamme.

Sisäinen turvallisuus lähtee rangaistusjärjestelmämme päivittämisestä sekä poliisien määrän ja toimintaedellytysten kasvattamisesta. Olennaisin asia on kuitenkin ennaltaehkäisy. Nuorisosta tulee huolehtia esimerkiksi mahdollistamalla heille mielenterveyspalveluiden helpompi saatavuus ja syrjäytymistä tulisi ehkäistä kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin.

Kolme vakavaa faktaa

Ala- ja yläkoululaisille säännöllisesti tehtävien Move-mittausten mukaan suomalaislapsista noin 40 prosentilla toimintakyky vaikeuttaa arkisten toimintojen toteutusta. Kun mennään lukioikään, liikkuminen tuntuu täysin pysähtyvän, sillä vain 3 prosenttia liikkuu kevyiden suositustemme mukaisesti tunnin päivässä. Ja kuin naulana arkkuun, varusmiesten kuntotestit paljastavat, että tämän päivän varusmiesten kunto on heikompi ja he painavat 9 kg enemmän kuin 30 vuotta sitten.

Jos olemme nyt huolissamme ikääntyvien syrjäytymisestä ja fyysisestä kunnosta, millainen pommi nykynuorisosta muodostuu heidän ikääntyessään? Miten jaksetaan elämään kohdistuvat uudet haasteet? Miten yhteiskunta pystyy heitä 30-40 vuoden päästä auttamaan inhimilliseen vanhuuteen?

Lisää ikäviä uutisia
Maamme kyky hoitaa mielenterveysongelmia ei ole nykypäivän tasolla. Koululaisten yleisin terveysongelma koskee mielenterveyttä ja tutkimusten mukaan peräti yhdellä neljästä (¼) nuorella on mielenterveysongelma. Hoitoon pääsemiseksi joutuu odottamaan kuukausia, joten ammatti-ihmisten koulutukseen ja palvelujen tarjontaan on pikaisesti puututtava.

Itse olen niitä suomalaisia, joka on ylpeillyt ulkomaalaisille tuttavilleen suomalaisen koulutuksen asemaa maailman kärjessä. Valitettavasti kärkipaikka on menetetty ja yleensä ottaen halukkuus kouluttaa itseä on laskenut hälyttävästi. 15-vuotiaiden kansainvälisissä Pisa-testeissä tippuminen selittyy sillä, että heikoimmin menestynyt ryhmä on maassamme suurempi ja entistä heikompi. Piskuinen etelänaapurimme Viro on ohittanut meidät kaikissa Pisa-vertailuaineissa (luonnontieteissä, matematiikassa ja lukemisessa).

Energiaa, iloa ja oppimishalua

Varhaiskasvatusta unohtamatta, mullistavin muutos koskisi alakouluja. Tiedän, että opettajat ovat ylityöllistettyjä. Kunnianhimoinen inkluusio vaatii hyvää suunnittelua ja lisää resursseja sen toteuttamiseen. Opettajien taakkaa on helpotettava.

Näkisin tulevaisuudessa koulujen ovien avautuvan täysin harrastuksille, jotta koulupäivät sisältäisivät mielenkiintoisia harrasteita kuten liikunta, taiteet, musiikki, järjestötoiminta ja kulttuuri. Kaikille jotain koulupäivien jälkeen ja jopa tietyillä välitunneilla.

Tämän toteuttamiseksi mm. urheiluseurojen ja järjestöjen työntekijöiden palkkauksessa on huomioitava muutama tunti kouluissa tapahtuvaa työskentelyä.

Lisäksi pitäisin erittäin tärkeänä, että näihin toimintoihin sekä vaikkapa läksyjen tekemisen avuksi saadaan ikäihmisiä. Vapaaehtoistyö ei ole Suomessa suuri hitti, mutta vaikutukset olisivat isot. Luonnollisesti itse ikäihmiset välttäisivät syrjäytymistä sekä rappeutumista ja pääsisivät jakamaan kokemuksiaan. Lapset oppisivat myös huomaamaan ihmisen koko elinkaaren ja yhteisöllisyyden merkityksen.

Yleensä kouluilla on tarjottavanaan luokkahuoneita, liikuntasaleja sekä pihan välineistö ja urheilupaikkoja aina iltavuorojen alkuun asti. Kun jokainen koulupäivä sisältää mielekkäitä välituntiaktiviteetteja sekä ohjattuja että valvottuja harrasteita, uskoisin opettajien kohtaavan yhä pirteämpiä oppilaita. Jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa ja kukaan ei jäisi yksin.

Kun harrasteet liittyvät koulupäivään, vältyttäisiin myös odotteluilta ja monilta harrastekyytien järjestelyiltä. Illalla heille jäisi kullanarvoista yhteistä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Toki aktiivisimmat harrastajat voivat saada iltaisinkin lisäharjoittelua. Näillä järjestelyillä voimme vaikuttaa siihen, etteivät lapset joudu tinkimään kasvulleen ja kehitykselle tärkeästä yöunesta.

Siispä teen lisäyksen omaan pääteemojeni listaan: turvallisuus, talous ja tulevaisuus nuorille!

Juha Malinen
Kokoomus
Eduskuntavaaliehdokas 168