Juha Malinen, 65, on jälleen töissä. Hän laskee työskennelleensä pitkällä urallaan yli 1 200 virallisessa ottelussa, ja laskuri sen kuin naksuttaa.
Malista odottivat Kotkassa uusi työpaikka, uusi ympäristö, uudet työkaverit. Hänen työnään on jalkapallo, mutta hänen teesinsä sopivat myös niin sanottuun tavalliseen työelämään.
– Ylivoimainen ykkösasia valmentajalle on oikean, positiivisen ja avoimen ilmapiirin luominen työympäristöön. Silloin ihmiset pystyvät käsittääkseni antamaan parhaansa ja kehittymään eniten, Malinen sanoo.
Kun yksilöt saadaan toimimaan tiimissä vahvuuksillaan, he auttavat kokonaisuutta parhaiten.
– Ilmapiirin luomisen jälkeen tulee pitkästi tyhjää, ja vasta sitten tulee pelitapaan liittyviä asioita.
Valmentaja on joukkueessa johtaja. Yhä enemmän valmentaminen on ihmisjohtamista, pelkkä pelikirjan tuijottaminen ja noudattaminen ei riitä.
– Voi olla ihmisiä, jotka sanovat tietävänsä kaiken, koska ovat lukeneet niin paljon. He voivat tietää vaikka kuinka paljon, mutta miten paljon he pystyvät jakamaan tiedoistaan?
– On myös tärkeää, kuinka paljon kukin [alainen] pystyy vastaanottamaan tietoa. Joukkuetta ei voi käsitellä liikaa joukkueena. Joukkuetta pitää käsitellä yksilöinä, Malinen sanoo.
Suomen U19-poikien maajoukkuevalmentaja Juha Malinen (takana vas.) kannattelemassa Saku Ylätupaa yhdessä Timo Stavitskin ja Tobias Fagerströmin kanssa kesällä 2018.
MALISEN työura poikkeaa niin sanotun tavallisen duunarin työstä melkoisesti. Huippuvalmentajille on tarjolla vain vähän työpaikkoja, työt tulevat pätkittäin ja milloin mistäkin.
Malinen on työskennellyt kotimaassa ennen nykyistä Kotkan-pestiään synnyinkaupunkinsa Oulun lisäksi esimerkiksi Raumalla, Turussa, Kouvolassa, Kuopiossa, Valkeakoskella, Lahdessa ja Rovaniemellä.
Ulkomailla hän valmensi 2000-luvun loppupuolella Kazakstanissa.
Tulosvastuu lepää harteilla aina. Pitkäjänteinen projektityö on huippuvalmentajalle harvinaista luksusta.
Malinen määrittelee pitkän uransa salaisuuden melko yksinkertaisesti.
– Lapsenomainen asenne. Tekee, mistä tykkää, ja tekee täysillä. Itselleni on ollut tärkeää, että on myös vastapainoa työlle. Tykkään harrastaa liikunnallisia juttuja ja myös katson paljon elokuvia.
Erityiseksi avuksi hän mainitsee perheensä, joka on ymmärtänyt ja tukenut.
JOS Malisen työtä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, tämä olisi todennäköisesti intohimo.
Se on toiminut hänen polttoaineenaan. Valmentajan uunissa on aina palanut iso tuli.
Oman nuorekkuutensa salaisuudeksi Malinen on kertonut sen, että hän saa työskennellä nuorten parissa. Tämäkin vaatii oikeantyyppistä asennetta.
– Kuuntelen nuoria mielenkiinnolla. Heitä pitää kuunnella. Jos kadottaa sen, on itse vain se vanha arvokas herra, joka tulee kertomaan jotakin. Pitää ymmärtää, millaisessa maailmassa nuoret elävät, Malinen sanoo.
”Kuuntelen nuoria mielenkiinnolla.
Avainasemassa on yhteinen kieli.
– Olen nähnyt myös sellaisia esimerkkejä, että valmentaja elää erilaisessa maailmassa, eikä ymmärrä nuoria. Ei silloin voi pärjätä.
Juha Malinen ei asetu vanhan koulukunnan muottiin, vaikka tässä tekeekin muistiinpanoja perinteisin keinoin. Kuva kesältä 2018.
VALMENTAJAN työ ei katso kelloa samalla tavalla kuin moni muu työ. Silti työssä kuin työssä pitäisi jaksaa pitkään.
Suomea uhkaa pula työvoimasta. Väestö vanhenee, minkä päälle työikäisten pahoinvointi piirtää huolestuttavaa kuvaa tulevaisuudesta.
Malisella ei ole suoraa vastausta siihen, miten ihmisten työuria voisi pidentää.
Työelämässä asiat eivät aina ole työntekijän käsissä. Haastattelupäivän aamuna uutisoitiin, että metsäyhtiö Stora Enso on päättänyt lopettaa pysyvästi selluntuotannon ja ligniinin erottamisen Sunilan tehtaalla Kotkassa. Sulkeminen vaikuttaa 240 työntekijään.
Malinen lähestyy työura-asiaa niin, että miten ihmiset pidetään mukana yhteiskunnassa sen jälkeen, kun he ovat jääneet eläkkeelle.
– Mitä tapahtuu, kun työura loppuu? Työntekijä syrjäytyy. Helposti kunto huononee, ja mukaan tulee houkutuksia: alkoholi, tekemättömyys, liikkumattomuus.
Juha Malinen kotimaisemissaan Oulussa 2018.
Malinen siirtyykin sujuvasti toiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan: ihmisten liikkumattomuuteen.
Hän näkee ratkaisuksi sen, että vanhemmat ihmiset voisivat toimia nuorten ohjaajina esimerkiksi eri harrastuksissa.
– Uskon, että jos vanhempi ihminen kokee olevansa tärkeä, kaikki hänen ympärillään muuttuu. Vaikka hän kävisi vain kolme kertaa viikossa ohjaamassa lasten toimintaa, hänen elämänsä sisältö olisi ihan erilainen.
Malinen ei tarkoita vain jalkapalloa tai urheilua. Kaikki harrastaminen ja tiedonjakaminen on tärkeää.
Malinen kantaa huolta sekä junioreista että senioreista. Hän toivoo, että nuorten harrastustoimintaa painotettaisiin koulujen yhteyteen, esimerkiksi heti koulupäivien perään. Hän korostaa, ettei harrastaminen pelkästään paranna vointia.
– Jos on harrastus, ei tule syrjäytymistä. Nyt monet lapset ovat lihavia, he eivät oikein opi, eivät halua kouluttautua. On päihdeongelmia ja tulee rikollisliigoja. Jos aikuiset eivät pysty kotona huolehtimaan, viimeistään koulussa pitäisi olla tarjolla juttuja, joista lapset tykkäävät.
– Ei ole mukava olla sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat laiskoja ja tympääntyneitä.
MALISTA alkaa siepata, jos ihmiset lokeroidaan vain ikänsä perusteella – esimerkiksi hänet vanhan koulukunnan eli ”old schoolin” valmentajaksi.
Ikä nähdään monesti rasitteena.
– Tuohon voisi lisätä pelon. Heillä, jotka työntekijöitä valitsevat, pitää olla tosi hyvä itsetunto, jos valitsevat kokeneen henkilön. Silloin [valitsija], joka luulee tietävänsä kaiken, huomaa, ettei ehkä tiedäkään. Siitä johtuvat ikärasismiin liittyvät heijastukset, Malinen sanoo.
”Mitä tapahtuu, kun työura loppuu? Työntekijä syrjäytyy.
Hän myöntää, ettei yksin old school tai uusi koulukunta eli ”new school” toimi. Tilaa pitäisi löytyä kaikille.
– Todellista old schoolia on sellainen jääräpää, joka ei anna periksi missään. Kehitystä ei tapahdu, jos ei ole new schoolia. Samalla tämän new schoolin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei se tekisi samoja virheitä kuin on tehty aikaisemmin.
YKSI Malisen lempiaiheista on omien vahvuuksien tunnistaminen. Asia pätee niin jalkapallossa kuin monella muullakin alalla. Jalkapallossa hän puhuu siitä, ettei asioiden tarkka kopioiminen ulkomailta toimi läheskään aina.
Suomalaiseen jalkapalloon on haettu vaikutteita maailman menestyneimmistä maista välillä niin sokaistuneina, että on menty hifistelyn puolelle. Ihanne on hämärtänyt todellisuuden.
RoPSin valmentajana 2016.
– Me olemme se pieni kansa, jonka esi-isät ovat selviytyneet kaikenlaisista tilanteista. Meistä [suomalaisista] ei tule koskaan maailman taitavin porukka, vaikka pärjäämmekin nykyään myös taidollisesti.
Yhteispelin merkitys korostuu. Tiimissä pitää olla voimaa myös yksilötasolla.
MIKÄ on Malisen unelma tai haave työurallaan? Virallisesti hän alkaa olla eläkeiässä, mutta loikoilu tai lekottelu eivät pyöri mielessä.
– Houkuttelee, että jos 70:ään pääsisi [töissä]. Olen ollut kahdesti haastatteluryhmässä, kun on valittu maajoukkueeseen päävalmentajaa. Olin mukana myös, kun Roy Hodgson valittiin (2006). Ajattelin silloin, että hän on aika vanha – ja vieläkin hän valmentaa!
Hodgson oli silloin noin kuusikymppinen. Nykyään hän on 76-vuotias ja työskentelee Valioliigan Crystal Palacessa.
Malinen valmentaa lähtökohtaisesti vuosi kerrallaan, mutta ulkomaat kutkuttelevat edelleen.
– Olen pitkään yrittänyt katsoa, jos ”Jenkeistä” [Yhdysvalloista] löytyisi jonkinlainen mahdollisuus. Tiedän, että voisin antaa sielläkin tosi paljon, mutta sinne on vaikea päästä. Kaikki tietysti riippuu terveydestä, ja siitä että intohimo säilyy. Nuo varmaan kulkevat käsi kädessä.
Sitä ennen hän yrittää auttaa uransa kahdeksannen veikkausliigaseuran, KTP:n, säilyttämään sarjapaikkansa.